Harjoiteltiin

 Tänään harjoiteltiin Nose Workkia kotona ja kylläpäs Minca oli innokas, harjoitus onnistui oikein hyvin. Aivan ihanaa että Mincalla on nyt oma harrastus. Se on kyllä ihmeellistä kuinka tuo haistelu väsyttää koiraa, kuorsaus vain kuuluu kun nukkuu tuossa minun jaloissani. Lenkille kuitenkin lähdetään ihan mielellään vaikka muuten Minca onkin hyvin aamu-uninen. Illalla kun klo lähestyy yhdeksää niin Minca kömpii sänkyyn ja siitä se yö alkaa.

Tässäpä tämän päivän kuulumiset ihan hieno päivä tänäänkin.

Nose Work

 Tänään sitten Minca pääsi ensimmäiselle Nose Work tunnille ja olipas tosi kiva kokemus. Aluksi Minca ei oikein ymmärtänyt mistä se palkka tuli mutta puoli välissä tuntia oli tauko ja tauon jälkeen minulla oli niin taitava koira että olin ihan hämmästynyt. Mutta minä en ainoastaan ollut hämmästynyt vaan kaikki muutkin osallistuja hämmästyivät miten uskomattoman paljon kuolaa pikkuinen Minca pystyi tuottamaan. Ei kuitenkaan jouduttu maksamaan eritemaksua. 😂

Aluksi piti hieman tutustua tilaan ennen kuin aloitettiin yhdessä tekemään töitä.

Minulla on siis kädessä lasipurkki johon on laitettu tippa eukalyptuksen tuoksua. Tarkoituksena oli että koira käy omatoimisesti haistamassa purkkia ja saa siitä palkan.  Hieno kokemus, voi olla että tämä on meidän laji.

Koululainen on kaikkensa antanut.

Taas maanantai

 Kerran viikossa se aina koittaa maanantai ja siitä se viikko alkaa. Tänäänkin retkeiltiin metsässä, metsä on Mincan ja minun paikkani.

Sitten meillä oli tärkeää tehtävää, nimittäin meidän piti valmistaa vatsa ystävällisiä nameja, sillä huomenna Minca menee kouluun.

Resepti tähän herkkuun on seuraava:

400 g vaaleaa kalaa esim. seitiä

1 kananmuna

1-2 rkl perunajauhoja.

Siinä koko resepti, nyt vain kaikki aineet tehosekoittimella soseeksi ja sitten läästitään tuohon silikonivuokaan. Paistetaan n. 15-20 min 150 astetta. Jo sinulla ei ole tuollaista vuokaa niin voit laittaa "taikinan" leivinpaperille ja tasoittaa siihen levyksi ja paistamisen jälkeen leikata veitsellä sopivan kokoisia nameja. Meillä nämä namit ovat herkkua ja Mincan vatsa kestää oikein hyvin koska tuossa ei ole mitään mikä ärsyttäisi.

Iltalenkillä käytiin uudelleen metsässä ja vieläkin siellä oli niin kaunista ja hyvän tuoksuista ja käki kukkui.

Äitienpäivän viettoa

 Omaa äitiä on onniteltu puhelimitse, sillä me vietettiin yhteinen äitienpäivä jo viikolla. Omat rakkaat💖💖 pojatkin muistivat  minua. Oma äitienpäivä alkoi tietenkin metsälenkillä koska siellä minä viihdyn ja toinen joka siellä viihtyy on Minca.

Metsälenkillä oli aivan ihanaa kun aurinko paistoi eikä ollut ollenkaan kylmä, linnut visersivät joka puolella ja meidän tontin reunalla kukkui käki.

Meidän vaahtera kukkii ja on täynnä surraavia amppareita niitä on varmasti satoja tai tuhansia, laskeminen ei onnistu, mutta surina on ihan korvia huumaava. Nämä ovat niitä kevään ääniä parhaimmillaan.

Tottakait Minca halusi onnitellaa omaa mammaansa ihanilla äitienpäivä kiemuroilla. 😂 Minun rakas karvainen kaverini. Suomenlippu liehui salossa ja oli onnellinen olo.

Iltapäivällä ohjelmassa oli vielä konsertti joka oli todella komeaa kuultavaa.

Taas yksi todella hieno päivä elettyä elämää, niin kiitollinen.

Kirkko tiellä

 Tänään hieno aurinkoinen päivä olikin oiva päivä suunnistaa raikkaan aamulenkin jälkeen Liedon kirkolle jossa oli motoristikirkko. Harry oli mukana kulkueessa, mutta minä menin kirkolle autolla jotta Mincan ei tarvinnut olla niin kauaa yksin kotona. Heti kun motoristi kulkue oli päässyt perille niin Ilta esiintyi kesäisessä säässä yleisölle.

Useina vuosina motoristeja on paikalle kerääntynyt jopa 3000 pyörää, tämän vuoden tilastoja ei ole vielä kerrottu julki.  Motoristit tulivat paikalle kahdessa pitkässä letkassa. Hieno tilaisuus. Paikalla oli myös Liedon vanha kirkkoherra Erkki Marttinen , joka on vihkinyt meidät ja on tänä päivänä lähes 90 vuotias. Hän toi motoristikirkon Suomeen 1980 luvulla Saksasta. Ensimmäinen motoristikirkko Suomessa järjestettiin Liedossa 9.5.1981 ja seuraavana vuonna järjestettiin ensimmäinen ristisaattue. Kun jumalan palvelus  päättyy käynnistävät kaikki moottoripyöränsä yhtä aikaa ja ääni on korvia huumaava. Näin on jälleen kerran motoristit siunattu.

Porvoo mielessäin

 Ihanaa tulla kotiin kun tuo suuri sydäminen Minca suorastaan sulkee minut suosioonsa ja kieppuu ja hyörii, eikä päästä minua silmistään. Onneksi meillä oli Mincalle hieronta tänään varattuna joten sai hänkin hieman hemmottelua. Minca olisi ollut tänään oikein pusuttelu tuulella. 

Tänään meinasi olla hieman levotonta kun olisi pitänyt olla kaikkien lähellä yht´aikaa. Kerran Minca jo nousi ja lähti, meni oman pantansa luo tökkäsi sitä kuonolla ja katsoi minua, selkeästi olisi ollut lähdössä jatkettiin kuitenkin vielä hetki.

Kiitos taas Johanna /DogCare

Sitten kun tärkeimmät on kerrottu tulee kuvakertomus mitä äiti ja minä puuhasteltiin Porvoossa . Meille kun jokainen päivä on äitienpäivä niin juhlittiin sitten pidemmällä kaavalla ja meidän päiviin kuului siis mansikkakakkua, ruusuja ja poikani Toni.

Ei me pelkästään juhlittu vaan sitten me tehtiin muistelumatka Porvoossa Kokonniemen kärkeen luonnonpuistoon.

Seuraava kohde olikin sitten Porvoon uusi silta mikä on rakennettu vanhan sillan paikalle ja johtaa ei minnekään eli kun sillan ylittää päätyy kolmeen umpikujaan nimittäin jos on autolla liikkeellä, testattu on. Me ei myöskään tällä kertaa menty vanhalle rautatieasemalle, sillä viimeksi kun mentiin niin auto juuttui ratakiskoille ja se oli sitten juttu sinänsä.

Vietiin myös isän haudalle ruusu ja katseltiin kuinka ihmiset laittoivat hautoja kauniiksi.

Tapasin myös ystäväni EIjan pitkästä aikaa.

Tässä siis muutamia ihania kohokohtia minun reissultani Porvooseen. No sattuihan siellä yksi pieni kommelluskin.

Kaksi hienoa päivää vietetty äidin kanssa Porvoossa, tällä kertaa selvisimme ilman suurempia kommelluksia, tosin yksi pieni juttu sattui. Menin siis Porvooseen aika myöhään tiistai iltana ja äiti oli jo nukkumassa. Joten hiivin hiljaa sisälle, en laittanut valoja jotta äiti ei herää. Petasin itselleni pedin ja tein iltapesut ja pisut ja sitten peiton alle. Hetken oltuani paikoillani aloin ihmetellä, että haiseeko minun yöpaitani ihan hirveelle pesuaineelle. Nuuskin ja nuuskin ei se ole minun yö paitani, mitä ihmettä tässä sängyssä nyt on. Nousin ylös sänky tutkittu ihan ok, mutta mitä ihmettä minun yöpaitani alla pullottaa, no wc-raikastin se oli sitten tarttunut alushousun puntin reunaan. Voin kertoa että ei kannata ottaa wc-raikastinta petikaverikisi.

PS. Äiti osti seuraavana päivänä uuden hajusteen jos vaikka haluaisin sen vieressä nukkua

Nosework

 Päivitetään tänään jo huomisen päivitys, sillä lähden huomenna Porvooseen viettämään äitienpäivää vähän etukäteen. Palaan vasta perjantaina kotiin. Joten siis huomenna minulla on yllätys Mincalle, minka pääsee opiskelemaan Noseworkkia.

Nosework on kaikille koirille – rodusta, iästä ja koosta riippumatta-sopiva hajuharrastus, jossa koira etsii hydrolaattihajuja (eukalyptus, laakerinlehti, laventeli) eri ympäristöissä. Laji kehittää koiran itseluottamusta ja tarjoaa lajityypillistä aktivointia. Kokeissa on neljä muotoa: sisä-, ulko-, laatikko- ja ajoneuvoetsintä.

MInua kyllä jännittää mitä meidän harrastuksesta mahtaa tulla. Erityiesti jännittää se, että joudutaanko maksamaan eritemaksu kun pitää ottaa herkkunameja mukaan ja kun Minca haistaa herkkunamit niin silloin se kuola aivan vyöryy hänen suustaan. 😂